RANSKANBULLDOGIT

Omissa valinnoissani ranskanbulldogeilla pidän ehdottomasti tärkeinpänä kriteerinä terveyttä ja luonnollista lisääntymistä. Minulle on tärkeää, että jalostukseen käyttämilläni koirilla olisi mahdollisimman terve selkä ja mahdollisimman vähän nikamamuutoksia. Pyrin myös jalostamaan pidempää kuonoa, avonaisia sieraimia, ongelmatonta hengitystä ja hyvää häntää. Käyn ranskanbulldoggieni kanssa myös näyttelyissä, mutta näyttelyt eivät ohjaa jalostusvalintojani tässä rodussa.

Mikäli haluat ranskanbulldogin pennun meiltä, tulee sinun sitoutua kattaviin terveystutkimuksiin koiran täytettyä 2 vuotta. Tämä on minulle kasvattajana tärkeää, jotta saan mahdollisimman kattavasti tietoa tekemieni yhdistelmien terveydestä.

Kaikilta osin täysin tervettä (puhdasrotuista) ranskanbulldoggia ei vielä ole, mutta toivottavasti siihen päästään vielä joskus edes roturisteytyksen kautta.

Rodun historiasta, luonteesta ja terveydestä

Ranskan ensimmäiset pienet bulldogit tulivat Normandiaan 1860-luvulla Nottinghamista muuttaneiden pitsinnyplääjien mukana ja niitä risteytettiin ranskalaista alkuperää olevien koirien kanssa siten, että englantilaisten tappelukoirien rakenne ja ulkonäkö pysyivät lähes muuttumattomina, mutta koko pieneni. Pitkän aikaa ranskanbulldogeja käytettiin rottakoirina ja ne olivat yleisiä etenkin työläisperheissä. Ranskanbulldoggi syntyikin luultavasti 1880-luvulla Pariisin työläiskortteleiden innokkaiden kasvattajien tekemien risteytysten tuloksena. Tuohon aikaan Pariisin les Halles -alueen kauppahalleissa työskentelevien teurastajien ja ajurien omistamat bulldoggit valloittivat myös yläluokan ja taiteilijat erikoisella ulkonäöllään ja luonteellaan. Niinpä rotu yleistyi nopeasti.

​Ranskanbulldoggi on iloinen, toimelias, ketterä ja itsepäinen koira. Isompien koirien kanssa se saattaa toisinaan joutua ongelmien eteen, koska sen ego on yleensä huomattavasti suurempi kuin koira itse. Rodun ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat myös siihen, että kaikki bulldogin eleet eivät aina ole muille roduille täysin selvät ja parhaiten bulldoggia ymmärtääkin toinen samanlainen.

​Rotuna ranskanbulldoggi ei valitettavasti ole sieltä terveimmästä päästä ja osa yksilöistä voi kärsiä eriasteisista hengitysvaikeuksista. Ranskanbulldogin mahdollisia terveysongelmia ovat myös allergiat, selkäongelmat, silmäongelmat, patella luksaatio, lonkkaniveldysplasia, atopia, furunkuloosi ja liian tiukan kippurahännän aiheuttamat ihotulehdukset, myös tassujen pienet asentovirheet ovat yleisiä. Rodulta on löydetty DVL2-geenin mutaatio, joka liittyy myös englanninbulldogin ja bostoninterrierin kallon, rintakehän, kaulan sekä selkärangan ja hännän luuston epämuodostumiin.

​Suomen Ranskanbulldogit ry tukee jäseniään myös rahallisesti terveystutkimuksissa. Ranskanbulldoggien PEVISA edellyttää, että astutushetkellä koiralta tulee olla tutkittuna virallisesti selkä, polvet, silmät ja sydän sekä toisella pentueen vanhemmista tulee olla hyväksytty kävelytestitulos voimassa. Selkätutkimuslausunto on mahdollista saada spondyloosin osalta vasta koiran täytettyä 24kk. Näiden lisäksi olisi suositeltavaa kuvata myös lonkat ja kyynärät.