BULLMASTIFFIT

Seita

BULLCAPE'S OLGA DANCING WITH THE BEAST

Siv

BLESSED BEAST'S MÁTTARÁHKKÁ THE MOTHER EARTH

Rotujen alkuperäiset käyttötarkoitukset ovat minulle tärkeitä ja haluankin säilyttää myös tämän rodun alkuperäisiä ominaisuuksia niin luonteen kuin käyttöominaisuuksienkin suhteen. Näkemykseni bullmastiffista on koira, joka kykenee liikkumaan sekä juoksemaan vaivattomasti ja myös nauttii siitä. Suuri kokokaan ei niin haittaa, kunhan rotutyyppi ja mittasuhteet pysyvät oikeina eikä koiralla ole liioiteltuja piirteitä. Liian raskas rakenne ja ylipaino heikentävät käyttömahdollisuuksia esimerkiksi harrastuksissa ja rasittavat koiran niveliä sekä luustoa tarpeettomasti. Kuono ei saa olla liian lyhyt, sierainten tulee olla avonaiset ja hengityksen kulkea ongelmitta. Luonteen puolesta haluan, että rotu voisi säilyttää ominaisuutensa vahtikoirana ja perheen turvana. Bullmastiffin ei kuulu missään nimessä olla aggressiivinen, mutta tosi paikan tullen sen tulisi silti kyetä turvaamaan oma perhe. Vaikka parhaassa tapauksessa bullmastiffi onkin aina valmis harrastus- tai lenkkeilykaveri, tulee sen kuitenkin osata sisätiloissa rauhoittua myös lepäämään.

Rodun histroriasta, luonteesta ja terveydestä

Bullmastiffi hyväksyttiin Englannin Kennel Klubiin 1924 omaksi rodukseen, mutta se on alkanut muotoutua jo paljon aiemmin, 1700-1800 luvulla. Bullmastiffi eli Gamekeeper's Nightdog kehitettiin riistanvartijan yökoiraksi työkäyttöön. Sen tehtävänä oli vartioida suuria riistamaita, jäljittää riistanvartijan kanssa salametsästäjiä ja kontaktin saatuaan odottaa hiljaa, hyökätä käskystä ja pitää "saalis" paikoillaan, kunnes riistanvartija ehti paikalle. Koiran tuli myös käskystä irrottaa otteensa, joten sen tuli olla koko ajan kontrolloitavissa. Salametsästäjät liikkuivat usein ryhmissä ja heillä oli mukanaan omat metsästyskoiransa, joiden kanssa bullmastiffi joutui napit vastakkain eikä käytännössä siis saanut olla koirasosiaalinen.

Vaikka kyse on nk. kiinnipitävästä koirasta, on sen historia ollut todennäköisesti verinen. Luonteeltaan nämä koirat saattoivat olla hyvinkin teräviä, mutta toisaalta ne asuivat usein perheenjäsenenä riistanvartijan kodissa, joten niiden täytyi olla luotettavia oman perheen, lasten ja kotieläinten kanssa. Tuohon aikaan pääosaa jalostusvalinnoissa esittivätkin käyttöominaisuudet ja luonne - unohtamatta kuitenkaan sitä, että koiran piti myös fyysisesti selvitä tehtävistään. Bullmastiffilla on mastiffin vartoimiskyky ja vainu yhdistettynä bulldogin rohkeuteen ja periksiantamattomuuteen, jonkin verran jalostuksessa on käytetty myös bernhardinkoiraa jolta saatiin suurta kokoa ja vihikoiraa, joka oli hyvä jäljittämään. Luonteen puolesta matka riistanvartijan yökoirasta seurakoiraksi ei ole aina sujunut aivan ongelmitta. Seurakoira ei tarvitse kaikkia niitä ominaisuuksia, joita työtä tekevältä koiralta odotettiin, kuten esimerkiksi suurta vartiointiviettiä ja terävyyttä, mutta toisaalta matkan varrella on varmasti kadonnut luonteista myös paljon säilyttämisen arvoista. Kun kyse ei enää ole varsinaisesta työ- ja palveluskoirasta, ei käyttöominaisuuksiakaan ole systemaattisesti enää jalostettu. Luonteen osalta on edelleen jonkinmoinen haaste, miten entinen, voimakkaan reviiriajattelun omaava ja mahdollisesti puolustushaluinenkin työkoira saadaan mukautettua seurakoiramuottiin.

Bullmastiffin suurimpia terveysongelmia ovat nivelten kasvuhäiriöt sekä erilaiset ihovaivat, joista yleisimpiä ovat furunkuloosi, hot spot ja allergiset ihottumat, kuolinsyistä yleisimpiä ovat erilaiset syövät. Luomien virheasentoja esiintyy jonkin verran bullmastiffeilla ja usein ne ovat yhteydessä liialliseen ruttujen määrään sekä löysään nahkaan päässä. Näitä luomien virheasentoja ovat mm. luomen sisäänkiertymä (entropium), luomen uloskiertymä (ektropium) ja liian suuri luomirako (makroblepharon).

Rodun PEVISA sisältää vain lonkkien ja kyynärien luustokuvauksen, mutta suositeltavaa olisi kuvata myös selkä, koska spondyloosia ja ltv-muutoksiakin on tavattu rodussa. Suosittelen teettämään lisäksi virallisen sydänkuuntelun ja silmäpeilauksen.

Nykyään jalostukseen käytettäville bullmastiffeille tulee olla tehtynä geenitestit MFE ja CMR1, kahta kantajaa ei saa yhdistää ja sairaita koiria ei saa käyttää jalostukseen.

BULLMASTIFFIT

Seita

BULLCAPE'S OLGA DANCING WITH THE BEAST

Siv

BLESSED BEAST'S MÁTTARÁHKKÁ THE MOTHER EARTH

Rotuyhdistys:

Rotumääritelmä:

Rotumääritelmän tulkinta:

Jalostuksentavoiteohjelma:

CMR1-geenitestin tulokset:

Mitochondrial Fission Encephalopathy (MFE):

MFE-geenitestin tulokset:

Rodun histroriasta, luonteesta ja terveydestä

Edistyneet asetukset